18. toukokuuta 2018

Paluu vanhaan arkeen

 Viimeiset puoli vuotta olemme viettäneet normaalia lapsiperheen arkea, joka on itselleni ollut kuitenkin hyvin epänormaalia. Kuulostaa ehkä hieman sekavalle, mutta tässä yhteydessä tuo epänormaali on vain loistava juttu. Ehkä olisi hyvä hieman selittää lisää.
 Jo ennen pikkuisen odotusta olin hieman surullinen, ettei mies ollut saanut nauttia vauva-arjesta samalla lailla kuin minä. Tämä sama asia vaivasi miestäkin, joka ei ollut voinut mitenkään pitää edes isyysvapaita. Kun pieni ihmeemme sitten syntyi, oli selvää että nyt jos koskaan myös mies nauttisi tästä ajasta. Viimeiset puoli vuotta mies onkin hoitanut vain täysin pakolliset työt ja ollut muuten kotona.
 Puolen vuoden ajan olemme yhdessä ihmetelleet pienen kasvua ja kehitystä, nauttineet hetkistä sekä antaneet vuorotellen aikaa myös isommille lapsille. Mies on ollut apuna kuskaamassa isompia lapsia, käynyt kaupassa, siivonnut jne. mitä normaalisti tekisin yksin. Ihanaa arjen jakamista, joka aluksi vaati minulta suurta totuttelua. Olen nimittäin hieman huono sietämään muutoksia.
 Nyt miehen on ollut pakko aloittaa taas normaali työnteko ja tämähän tapahtui tietysti juuri kun olin tottunut edelliseen muutokseen. Viimeisen parin viikon aikana olen yrittänytkin opetella taas vanhoja rutiinejani. Opettelua ei ole yhtään helpottanut kevään kiireisimmät ajat ja pienen huonontuneet yöunet. Iltaisin, kun vihdoin saan hengähtää, ei enää kiinnosta tehdä yhtään mitään.
 Onneksi pienillä asioilla saa helposti arkea sujuvammaksi ja pian tämä vanha arkikin taas varmasti juoksee omalla painollaan kuten ennenkin. Kaiken kiireen ja hälinän keskellä olemme kuitenkin ehtineet myös nauttia rennosti kauniista hellepäivistä ja selviän varmasti myös taas loistavasti yksin viikonlopun lasten kanssa.
 Vaikka nämä siirtymiset vaativatkin itseltäni paljon totuttelua, olen todella iloinen mieheni puolesta. Hän pääsi vihdoin nauttimaan kiireettömästä vauva-arjesta, näkemään ensimmäisenä uudet taidot ja heräämään aamulla pikkuisen vierestä onnelliseen "ihi"- huudahdukseen. Kaikkea elämässä ei vaan pysty mittaamaan rahassa ja nämä hetket ovat juurikin niitä korvaamattoman arvokkaita.

* Baby's Only kevyt lämpöpussi saatu Raskauskeiju.fi

16. toukokuuta 2018

Suomen lasten metsäretkipäivä 17.5

 Onni on pienestä pitäen rakastanut luontoa ja metsää. Metsä oli etenkin pienempänä pojalle pakopaikka ahdistavasta melusta sekä ihmisvilinästä. Onhan metsällä tutkitustikin stressiä lieventävä vaikutus! Luonnossa liikkuminen on myös opettanut pojalle paljon luonnosta ja pojan kiinnostuksen ohella myös oma tietämykseni on lisääntynyt kirjoja lukiessamme ja metsässä kuulemamme linnunlaulun laulajaa etsiessämme. Epätasaisessa maastossa kulkeminen on tehnyt hyvää pojan motoriikallekin.
 Olemme siitä onnekkaassa asemassa, että lapset voivat leikkiä metsässä ihan keskenäänkin. Tai siis metsän reunassa, sillä oma piha pitää olla heillä näkyvissä. Lapset lähes päivittäin metsässä rakentelevat majaa, etsivät merkkejä eläimistä jne. jonka lisäksi usein pakkaamme Onnin kanssa eväät reppuun ja lähdemme pitemmälle metsäretkelle, myös muihin kuin omaan lähimetsään. Eväiden lisäksi muuta ohjelmaa ei tarvita vaan lapsi kyllä keksii aina metsässä mahtavia touhuja. Jo muutamasta oksasta lapsi kehittelee nopeasti taloleikin tai kaatuneesta puusta intiaanin tiipiin. Vain mielikuvitus on metsässä rajana.
 Valtakunnallista Suomen lasten metsäretkipäivää vietetään 17.5.2018. Päivän tarkoituksena on kannustaa kaikkia aikuisia, niin vanhempia, isovanhempia kuin lasten kanssa työskenteleviäkin, lähtemään lasten kanssa metsäretkelle. Vuodesta 2016 asti Suomessa vietetyllä tapahtumapäivällä halutaan muistuttaa luontosuhteen merkityksestä sekä luonnossa liikkumisen hyödyistä. Meillä on upea metsäluonto, johon lapset tarvitsevat meidät aikuiset oppaiksi ja onhan metsässä kulkeminen hyvää liikuntaa kaikille! Nyt eväät siis reppuun ja nauttimaan lasten kanssa vihertävästä luonnosta!

 Milloin sinä kävit viimeksi metsäretkellä?

13. toukokuuta 2018

Tällainen äiti olen lasteni silmin

 Mukavaa äitienpäivän iltaa! Tänään sää onkin hellinyt juhlijoita ja me nautimme lämmöstä ulkona vesisodan merkeissä. Vesisodan lisäksi käytiin perinteisellä äitienpäiväkierroksella ja herkuttelimme ähkyyn asti. Suureksi ilokseni saan alkaa suunnittelemaan uuden kameran ostamista, sillä lapseni lupasivat lahjaksi avustaa sen hankkimisessa rikottuaan hieman nykyistä.  Enemmän kuitenkin ilahdutti lasten omat askartelut. Kuinka suloisia ja mahtavia juttuja ne olivatkaan♥ Kuinka sinun päiväsi sujui?
 Koska en aikaisemmin ole ehtinyt, ajattelin vielä näin illalla kertoa teille millainen äiti olen. Oikeastaan ketkä olisivatkaan parempia sitä sanomaan kuin omat lapseni? Niinpä tässä kuvaus minusta lasteni ilmin.

 Meidän äiti on:
- 56 vuotta vanha (Apua!)
- Tosi pitkä (jes kerrankin!)
- Näyttää ihan kivalta, kauniilta
- Osaa laittaa hyvää ruokaa
- Tosi hyvä ottamaan kuvia
- Suuttuu ku me hölmöillää
- Tykkää kaikista väreistä
- Tosi luova
- Matikkanero ja tietokirja
- Muistuttaa sarjakuvahahmoista Minni Hiirtä, Muumimammaapas
- Tykkää olla meidän kanssa
- Tosi huono kiukuttelemaan
- Ylpeä, kun me siivotaan ite
- Surullinen sillo ku me tapellaan
- Lempeä ja ystävällinen
- Ihan hassu kun se ilmeilee
- Rakastaa meitä ja isiä ainaki avaruutee ja takasin
- Lempiruoka Sisu-pastillit
 Kiitos rakkaat lapseni♥  Te olette tehneet minusta äidin ja opettaneet niin paljon. On suuri kunnia saada olla juuri teidän äitinne. Tiedän joskus vaikuttavan teistä ankaraltakin, mutta te olette kaikki suurimpia aarteitani ja tahdon vain teidän parasta.

8. toukokuuta 2018

Ostoslistalla kävelyvaunu

  Meillä on täällä eräs hyvin vauhdikkaasti paikkoja tutkiva yksilö, joka kävelee paikasta toiseen lasten jakkaraa työnnellen. Onneksi emme ehtineet vielä lattiaremontin kimppuun! Jakkara kävelytukena on tietysti hurjan kätevä äänensä vuoksi. Tietää ainakin missä mennään, vaikkei kulman taakse heti näkisikään :D

 Haluaisin kuitenkin säästää korviamme ja kenties sitä jakkaraakin. Me taidetaan tarvita siis kärryt kävelyyn. Isompien lasten aikaan meillä oli Plaston taaperokärry, mutta nyt tahtoisin puisen kävelyvaunun. Meinasin jo ostaa Brion mustan version, mutta päätinpä vielä tutkailla millaisia muita vaihtoehtoja löytyisi ja löytyihän niitä! Siltikin monen värikkään kävelyvaunun kohdalla oli Brio mustana selvästi vaan mukavampi silmälle. Kokosin kuitenkin kollaasiin muutaman kivan kärryn.

Kids Conceptin puunvärinen 65,90€ Jollyroom                Perinteinen Brion musta 54,90€ Jollyroom
Bloomingvillen isompi kärry 132,90€ Kitchentime          Bloomingvillen harmaa 54,95€ Stylepit

 Nyt täytyisi enää päättää tilatako kärry vai hakeako Brio kaupasta. Onkohan kenelläkään näistä muista tai vastaavista kokemuksia?  Suositella saa toki muitakin hyväksi havaittuja malleja tai kertoa jos jokin malli ei vain toimi!

6. toukokuuta 2018

Ihana kevät!

 Kun pimeys ja loska vaihtuvat valoisuuteen ja lämpöön, tuntuu luonnon lisäksi heräävän moni muukin. Kadut ja puistot alkavat hiljalleen täyttyä ihmisistä ja päivän iloinen vilske jatkuu talvikautta selvästi pitempään. Ihana kevät on taas täällä!
 Itsekin kuulun siihen ihmisjoukkoon, joka päivien pidetessä ja lämmetessä huomaa heräävänsä taas aivan uudella tavalla eloon. Nautin etsiä lasten kanssa kevään merkkejä, mutta myös istua yksin hiljaisuudessa vain lintukuoro seuranani auringon lämmittäessä kasvoja.
  Mitä lämpimämpiä päivä ovat, sen enemmän huomaan oleilevamme ulkona. Onhan sinne meneminen tai sisällä piipahtaminen pienen lapsenkin kanssa niin paljon helpompaa, kun ei tarvitse montaa kerrosta päälle pukea! Luonnon ilahduttaessa ensimmäisillä kukilla huomaan miettiväni jo pihaprojekteja ja pian koko perheellä on projektia jos toista mielessä. Aivan kuin aurinko saisi ajatuksetkin liitämään.
 Ja voi kuinka nautin valoisista illoista! Päivän ulkoilun jälkeen lapset on helppo nukuttaa ja vielä jää itsellekin aikaa nauttia illan kauneudesta. Valoisempien iltojen vuoksi ehtii hyvin käydä yksin lenkillä tai istua yhdessä miehen kanssa terassilla auringonlaskua katsellen. Nuo hetket ovat niitä arjen pieniä voimavaroja, joilla jaksaa huonoimpienkin päivien sattumukset.
 Parasta keväässä on mielestäni kuitenkin lupaus kesästä. Kun kevät on täällä, ei kesään ole enää pitkä aika. Toisaalta itselleni tänään oli jo kesäpäivä, sillä ulkona tarkeni juoda kahvia jo t-paidassakin. Eikös Suomessa pidä nauttia kesästä silloin kun on lämmintä, eikä silloin kuin kalenteri niin väittää?

 Aurinkoista ja lämmintä viikkoa♥

2. toukokuuta 2018

Kesän 2018 toiveet

 Kuukauden päästä koululaiset kirmaavat jo kesälomalle. Kuinka nopeasti kevät ja koko alkuvuosi onkaan mennyt! Vappuna olikin jo korkea aika pistää ylös kesätoiveet ja alkaa suunnittelemaan kesälomaa, josta toivottavasti tulee aurinkoinen ja lämmin.
Tällaisia toiveita ja suunnitelmia meidän perheen kesän 2018 listalta löytyy:
♥ Mennään mökille! Tämä löytyy varmasti jokaisen perheenjäsenen kesälistan ykköspaikalta tai no, pikkuinen tuskin toivoo mitään muuta kuin maitoa ja vauhdikasta menoa :D
♥ Uidaan paljon
♥ Tehdään isoja hiekkakakkuja
♥ Pelataan kesäpelejä
♥ Syödään kesäherkkuja
♥ Tehdään paljon töitä
♥ Ollaan vesisotaa
♥ Kalastetaan jättikaloja
♥ Käydään jossakin huvipuistossa
♥ Rakennetaan jotain kivaa
♥ Viedään pikkuinen leikkipuistoon
♥ Tehdään eväsretkiä
♥ Käydään Hoplopissa jos sataa
♥ Vietetään leirielämää. Tellu lähtee leireilemään toiselle puolelle Suomea kun taas pojat pääsevät ainakin päiväleirille.
♥ Tehdään pieni kesälomareissu pidennetyn viikonlopun merkeissä.
♥ Otetaan paras kaveri yökylään
♥ Rakennetaan mökille vihdoin se laituri
♥ Nukutaan yötä teltassa

 Osaatko arvata mikä toive on kenenkin? Aika perinteisen kuuloinen lista, mutta toisaalta ainakin mun mielestä kesässä onkin parasta vaan olla yhdessä ilman aikatauluja.

Millaisia kesäsuunnitelmia sinulla on?

29. huhtikuuta 2018

Toiveena yksisarvinen

 Vappuun piti olla vielä hyvin aikaa, mutta lähes koko perheeseen iskenyt flunssa kadotti kokonaisen viikon. Onneksi anoppi pitää meidät simassa ja ellei voimat anna periksi munkkeja saa valmiinakin! Suurin ponnisteluni vapun eteen koettiinkin torstaina, jolloin oli vuorokausi aikaa pukea koululaiset vappunaamiaisiin. Ekaluokkalainen onneksi löysi naamiaislaatikosta mieleisensä, mutta tyttö tahtoi yksisarvispuvun.
 Flunssan kourissa itselläni ei todellakaan ollut voimia eikä oikeastaan tarvikkeitakaan alkaa koko pukua tekemään. Niinpä päätin uhrata asuun yhden perushupparin. Lisäksi pukuun tarvittiin fleecekangasta sarveen ja korviin, vähän vanua ja lankaa harjaksi sekä hännäksi. Ranteisiin ja nilkkoihin sai helposti tekokarvasta ja tarranauhasta hieman eläimellisempää ilmettä.

 Nenä ja silmät vuotaen yritin ommella lasten mentyä nukkumaan osia pukuun kiinni. Korvat oli helppo surauttaa siististi vielä ompelukoneella, mutta harja ja sarvet piti ommella käsin. Vinoonhan se sarvi sitten tietysti meni ja fiksuna päätin vielä laittaa korviin sekä sarveen tekstiileille sopivaa kimalleliimaa saaden aikaan sotkua. Hieman jännitin millaisen tuomion puku aamulla neidiltä saisikaan.
 Onneksi uurastus tälläkin kertaa palkittiin, vaikka puku taas kerran hieman epäonnistuikin. Aamulla puku sai tuomion "voishan se huonompikin olla" ja iltapäivästä se oli jo koko koulun siistein yksisarvispuku päihittäen ostosversionkin. Josko kuitenkin ensi vuonna vihdoin oltaisiin miettimässä naamiaispukuja oikein ajan kanssa! Tosin meidät tuntien paniikissa taas kyhäillään kuitenkin jotain, kun vappu yllättää juhlijat :D

 Onkos muilla ollut naamiaisia? Millaisia hahmoja tänä vappuna liikkuukaan?

Hauskaa vappua♥