23. kesäkuuta 2017

Ihanaa juhannusta♥

 Kuten huomaatte blogi on viettänyt kesäistä hiljaiseloa. Viikko on ollut yhtä hullunmyllyä ja liiallista aherrusta, jotka eivät oikein sovi yhteen supistelujen kanssa. Ennen kuin vauhti käykin liian hurjaksi, me rauhoitumme nauttimaan perheen yhteisestä ajasta, kesäherkuista, keskikesän kauneudesta ja taioista.

 Monta erilaista juttua on täällä työn alla, joten palailemme kyllä blogilomalta jo heti alkuviikosta. Siihen asti toivotan teille alla olevan runon myötä ihanaa ja rentoa juhannusta♥ 
Muumipeikon juhannusruno
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
– Tove Jansson –

19. kesäkuuta 2017

Päivä huvipuistossa -Saimmeko vastinetta rahoille?

  Vietimme viikonloppuna päivän Tykkimäessä. Vielä ennen käyntiä suunnitelmissani olikin tehdä ihan vaan peruspostaus viikonlopun tapahtumista, mutta kotimatkalla miehen kanssa käydyn keskustelun jälkeen päätinkin näin ääneen pohtia saimmeko vastinetta rahallemme. Tai voiko sellaista edes huvipuistokäynnistä miettiä?
 Valitsimme Tykkimäen kohteeksi lähinnä aikaisempien hyvien kokemustemme vuoksi. Mukanamme oli myös Tellun kaveri, joten tytöt uskalsi hyvin päästää huvittelemaan kahdestaan pieneen huvipuistoon. Toisaalta Tykkimäen pienuus sopi erittäin hyvin myös supisteluherkkään raskauteeni, vaikka kävelyä toki päivään mahtui liikaakin.
Tykkimäen porttien ulkopuolella jouduimme ensimmäistä kertaa ikinä kunnon jonoon. Itse jonottamista vastaan mulla ei ole mitään, mutta olisiko jonot voinut merkitä heti alkuunsa paremmin?! Jouduimme nimittäin vartin jonottelun jälkeen todella monen muun tavoin vaihtamaan uuden jonon hännille, koska järjestysmies kierteli ilmoittamassa jonon olevan vain nettilipuille. Suorassa auringonpaisteessa helteessä, raskaana olevan rakolla varustettuna mua ei ihan kauheasti ajatus lämmittänyt. Lopulta reilun vartin päästä jonotuksen uudelleen aloittamisesta oli lapsilla kuitenkin jo onnellisesti rannekkeet käsissä.
 Onnille jonottaminen oli kova paikka. Ensimmäiset tunnit hän vain puristikin kättäni ja ihmetteli maailman menoa. Isompien lasten huvitellessa me Onnin kanssa nautittiin kylmää juomista ja pehmistä sekä kierreltiin katselemassa paikkoja.
Onni oli päivää aikaisemmin kysynyt mistä saisi ajokortin ja juuri ja juuri uskaltautuikin lyhyeen jonoon miehen kanssa päästäkseen ajamaan autoa sen ajokortin verran. Parasta Onnista olikin alkuun huvipuistoalueelle tuodut kuorma-autot sekä leikkipuistolaitteet.
  Päivällisajan lähestyessä päätimme viedä lapsilauman syömään ihan kunnolla Tykkimäen Raveliinin seisovaan pöytään. Ravintolassa oli vielä todella mukavasti tilaa, mutta olisi pitänyt päätellä pöytien likaisten astioiden vuoresta jotakin. Ruoka oli nimittäin jatkuvasti loppunut! Lapsethan, myös muut kuin meidän mukana olleet, olisivat tietysti halunneet perunamuusin sijaan ranskalaisia, vaan ellet ollut jonossa niitä lisätessä, sait odotella ja pitkään. Myös kaikki muu ruoka oli jatkuvasti loppunut, eikä pienemmillä tahtonut kärsivällisyys riittää saadakseen mahansa täyteen. Todella nälkäisenä suosittelen siis menemään suosiolla hampparille tms. paikkaan tai edes tilaamaan listalta!
 Lopulta Onnikin innostui laitteista ja pienemmät lapset väsytettiin lopullisesti leikkipaikalla. Lapset selvästi nauttivat reissusta hymyillen kilpaa auringon kanssa ja olisivatkin tahtoneet heti uudestaan. Lasten kokemilla elämyksillä ja nautinnolla mitattuna ei päivän onnistumista voikaan rahassa mitata. Kuitenkin meidän vanhempien mielestä selvästi reilulla 200€:lla olisi mukava esim. löytää vessoista käsipaperia (vain lähtiessä pääportin luota löytyi) ja saada nopeaa tai edes jotenkin sujuvaa palvelua. Oikeasti miksi joku aikuinen maksaa 5€ sisään, jos vessoissa on puutteita ja palvelu tökkii useammassa pisteessä? Ymmärrämme kyllä, että joitakin asioita pitää kesätyöntekijöidenkin harjoitella, mutta voisiko mukana olla osaavaa henkilökuntaa?
 Voiko teidän mielestänne huvipuistokäyntiä mitata lainkaan rahassa? Riittääkö teille vastineeksi pelkästään lasten nauru vai kaipaatteko käynniltä muutakin? Loppuun kerrottakoon, että Onnista koko huvipuistopäivän paras juttu oli portin ulkopuolella tukkirekan kyytiin pääseminen ja sieltä saadut kynä ja tikkari. Läheskään aina ei siis lasten iloon tarvita edes kalliita huvituksia!

15. kesäkuuta 2017

Raskaus ja varhainen vuorovaikutus

 Vaikka tämäkin raskaus on lähes samanlainen kuin aikaisemmat, voi jokaisen odotuksen ympäriltä löytää aina uusiakin juttuja. Onnin odotuksessa olin esim. neuvolassani ensimmäisten joukossa uudelleen synnyttäjien käyntien harventamisuudistuksessa ja tällä kertaa sain ensimmäisessä neuvolassa uudenlaisen, ihanan äitiyskortin. Neljän vuoden aikana on myös selvästi enemmän alettu kiinnittämään huomiota varhaiseen vuorovaikutukseen ja siitä puhutaan myös jo raskausaikana.

  Joillekin raskaus ei ole järin ihanaa aikaa tai menee siinä muun elämän ohessa omalla painollaan. Varhaisesta vuorovaikutuksesta puhuminen saattaakin heistä tuntua hassulle, sillä vatsassahan se vauva on omassa yksiössään ja kulkee kyllä mukana sen enempää ajattelematta. Mutta voiko varhaista vuorovaikutusta kuitenkin edesauttaa jo raskausaikana?
  Lapsen kuulo kehittyy jo sikiöaikana. Vauva kuulee äidin kehon ääniä, mutta toisaaltahan ääni on myös yhteys lapselle näkymättömään maailmaan. Siis kohdun ulkopuolelle! Viimeisellä kolmanneksella sikiö jopa oppii muistamaan kuulemiaan ääniä. Mitä enemmän äiti ja muut perheenjäsenet vauvalle raskausaikana siis puhuvat, sen tutumpia he vauvalle ovat heti syntymän jälkeen. Meillä onkin hyvin tehokkaasti kerrottu pikkuiselle jos jonkinlaisia juttuja ja kilpaa toivotetaan myös joka ilta hyvät yöt. Ehkä vauva oikeasti muistaa tämän rutiinin myös syntymänsä jälkeen?

 Kuulemisen lisäksi sikiö myös aistii liikkeet sekä kosketuksen. Toiset ovat sikiöaikana vilkkaampia kuin toiset, mutta vatsan silittelyyn saattaa rauhallisempikin yksilö vastata omalla liikehdinnällään. Tämä masussani kasvava yksilö on erittäin vilkas ja tykkää mielellään kosketusleikistä, mutta tietyt liikkeeni taas selvästi rauhoittavat. Tiedän jo nyt kaipaavani raskauden jälkeen näitä potkuja ja vatsan silittelyä!
 Pieneen kohtuun tottuneelle maailma on valtavan iso ja varmasti pelottavakin paikka.  Vauvan syntymän jälkeen siis tutut äänet ja liikkeet rauhoittavat lasta. Ne tuovat vauvalle turvallisuuden tunnetta oudossa ympäristössä. Vauvalle jo kohdusta tutuilla elementeillä varhainen vuorovaikutus helpottuu. Toisaalta myös vanhemman myönteisillä tunteilla ja hellyydellä sikiötä kohtaan on ihan tutkitustikin yhteyttä tunteisiin vastasyntynyttä kohtaan. Mahdolliset pettymyksen vauvan sukupuolesta tms. on siis helpompi heti unohtaa, kun rakkaus vauvaan on syntynyt jo sikiöaikana.

 Ellei rakkautta lapseen odotusaikana synny tai vuorovaikutus sikiön kanssa ei ole luontaista, niin ei kannata masentuakaan. Tärkeintä on varhainen vuorovaikutus lapsen syntymän jälkeen ja siihen saa tarvittaessa kyllä apuakin!

 Oletko/ olitko innokas juttelemaan ja silittelemään vauvaa raskausaikana? Onko syntynyt lapsi selvästi muistanut jotain raskausajalta?

14. kesäkuuta 2017

Arvontojen voittajat

 Eilen iltasella vieraiden lähdettyä suoritimme vielä rästissä olleet arvonnat. Suuret kiitokset ihanista viesteistänne ja runsaasta osallistumisesta! Etenkin kesäloma-arvonnassa sai arpalippuja kirjoittaakin ihan urakalla. Arvonnat suoritettiin siis ihan perinteisellä lipputyylillä, sillä se nyt vaan on lapsista niin hauskaa :D
 Ensimmäisenä onnettarena toimi Onni, joka pääsi arpomaan voittajan kesäloman kunniaksi järjestetylle arvonnalle, jossa palkintona oli ihana Marimekon Tiiliskivi-kosmetiikkalaukku. Toisessa arvonnassa taas Pikkutäry arpoi onnellisen voittajan, joka saa valitsemansa verkkokurssikokonaisuuden verran tukea vanhemmuuteensa. Lätinöiden sijaan kiinnostaa varmasti, ketkä ovatkaan ne voittajat?
Onnea Anniina / Raidoilla olet voittanut tiiliskiven!
Onnittelut Anna/ Kukkahattuäiti voitit valitsemasi boostin!
Molemmille lähtee ihan näillä näppäimillä sähköpostit tulemaan. Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille♥

12. kesäkuuta 2017

Sukilla on väliä

Yhteistyössä Color4Care

 Olen kertonut täällä kuinka tarkka Onni on vaatteistaan tai lähinnä siitä miltä ne tuntuvat päällä. Nyt voin myöntää yhden inhokin periytyneen minulta. Vihaan nimittäin sukkia tai lähinnä sitä miltä ne tuntuvat jalassa. Sukkien ostaminen ei siis itselleni ole mikään helppo juttu, sillä liian lötöt on inhottavat ja liian puristavat kamalat, valuvista varsista puhumattakaan. Pelkkien mustien sukkien selvitysarmeijaa pyykkipäivänä en jaksaisi harrastaa, mutta kauniit sukat taas katoilevat mystisesti pyykkitelineeltä Tellun käyttöön.
 Sain Color4Carelta testattavaksi muutamia sukkia. Sukkainhostani johtuen odotin hieman jännittyneenä mihin olinkaan lupautunut. Monet sukat saattavat vielä kädessä tuntua niin ihanille, mutta jalassa aivan päinvastaisille. Nämä testiin saamani sukat olivat kuitenkin erittäin positiivinen yllätys! Sukat ovat jalassa ihanan pehmeät, ei liian puristavat, muttei myöskään jalassa pyörivät. Nämä sukat jalassa on kuin ei sukkia olisikaan. Melkein täydelliset siis mielestäni! Suosittelen siis kurkkaamaan läpi Color4Caren sukat, joiden valikoimaan on valintani jälkeen tullut uusia, ihanan värikkäitä ja edullisia sukkapakkauksia!

 Katsellessani ensikertaa Color4Caren tuotevalikoimaa, katseeni kiinnittyi heidän tukisukkien valikoimaan. Itselleni ainakin tulee ensimmäisenä mieleen tukisukista sellaiset ruskeat kunnon mummosukat, joita en missään nimessä innoissani olisi päälle pukemassa. En edes, vaikka tämä raskaus sitä vaatisi. Mutta katsokaas kuinka mahtavan pirteät tukisukat löytyy Color4Caren valikoimista!
 Kuten kollaasista voit jo huomatakin, Color4Caren valikoimista löydät sukkien lisäksi myös hyödyllisiä kodintarvikkeita kuten kynät ja sakset.

 Onko sinulla väliä millaiset sukat jalkaasi puet? Vai kuljetko kesäisin mieluummin kuten minäkin, paljain varpain?
 Loppukevennyksenä kerrottakoon, ettei tällä mahalla niin vaan enää kuvia jalassa olevista sukista otetakaan. Varpaat on nimittäin tehneet katoamistempun, mutta pienellä kurottelulla ne taitavat vielä sittenkin löytyä :D

9. kesäkuuta 2017

Mikä polkupyörä 7-vuotiaalle?

 Meidän kesän lapsen, tulevan ekaluokkalaisen suuri toive on ollut jo syksystä lähtien saada uusi polkupyörä. Poika onkin kasvanut siihen tahtiin, että toive onkin erittäin ajankohtainenkin. Vaikka liian suurellakaan pyörällä ajo ei ole turvallista, ei liian pienellä pyörällä ajeleminen ole enää niin hauskaa. Uusi pyörä luvattiin siis synttärilahjaksi ja sankari esitti toiveen puna-mustasta värityksestä. Pikkutäryn toiveet täyttäviä 24" pyöriä löytyykin ainakin muutama vaihtoehto
Puky crusader 399€ Polkuped                                                         Madison Rage 549€
Helkama Scorpion 449€                                                                  Jupiter Lazer 329€ Prisma

 Vaihteiden määrissä näissä pyörissä ei ole isoa eroa, mutta Puky on ainut jossa ei ole jalkajarrua. Haussa on kuitenkin kestävä ja hyvä polkupyörä, jolla pärjää täällä maalla. Pyörän on myös tarkoitus siirtyä sitten aikanaan Onnin käyttöön. Kuulisinkin mielelläni käyttökokemuksia poikien 24" pyöristä! Neidillä kun tuo pyöräileminen ei ole ollut ihan yhtä vauhdikasta ja rämäpäistä :D

8. kesäkuuta 2017

Voita tukea vanhemmuuteen

Yhteistyössä Perheblogit ja The FamilyBoost

  Rakas tyttäreni on ollut syntymästään lähtien erittäin temperamenttinen yksilö. Nuorena ja kokemattomana äitinä jouduinkin usein lapsen kanssa tilanteeseen, jossa sormi väkisinkin meinasi mennä suuhuni. Muut vanhemmat tuntuivat osaavan käsitellä lapsiaan ja muut lapset käyttäytyä. Olo tuntui toisinaan joissakin tilanteissa hyvin yksinäiselle ja avuttomalle.

  Kukaan ei ole heti lapsen synnyttyä valmis vanhempi vaan vanhemmuus on myös oppimista ja kasvamista. Nyt tällä äitiyden kokemuksella selviäisin helposti lapseni kanssa monista tilanteista, joissa ennen itkuni ei ollut kaukana. 11 vuodessa moni asia on myös mennyt eteenpäin, sillä nykyään lapsen kasvatukseen ja vanhemmuuteen on myös saatavilla helposti tukea sekä apua netistä. Varmastikaan en ole ainut, joka on jossain vanhemmuutensa vaiheessa tukea kaivannut?
 The FamilyBoost  on uudenlainen, täysin verkossa toimiva lapsiperheiden vanhempien voimavarapalvelu, josta saa matalan kynnyksen apua paikasta ja ajankohdasta riippumatta. Yritys järjestää kolmea, psykologien kehittämää 8 viikon verkkokurssia eli boostia, jotka sisältävät oppimateriaaleja, tehtäviä, vertaistukea sekä psykologin tuen. Jos vanhempi taas kaipaa vain vertaistukea ja keskusteluseuraa, voi ostaa alle 10€:n yhteisöboostin.

  Suureksi ilokseni sain Perheblogien ja The FamilyBoostin yhteistyön merkeissä teille arvottavaksi yhden vapaavalintaisen verkkokurssikokonaisuuden. Voit osallistua arvontaan valitsemalla mieleisesi kurssin täältä ja ilmoittamalla sen kommenttikenttään 13.6 klo 15 mennessä. Toimivan sähköpostin lisääminen helpottaa voiton löytämistä oikeaan osoitteeseen.

Onnea arvontaan♥